Hae
Inka Nitta

MUN ENSIMMÄINEN PANIIKKIKOHTAUS

Olen puhunut muutaman kerran mun mielenterveysongelmista täällä blogin puolella ja enemmän mun Instagramissa, josta löytyy myös erikseen kohokohta ”mielenterveys”. Sain jo silloin paljon kommenttia, että olisi kiva jos avaisin hieman tätä aihetta lisää mun blogissa. Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja sen ohella paniikkihäiriö, josta tämä kaikki alkoi. Ahdistuneisuushäiriöön liittyvä postaus on todella pitkä ja sen julkaisemiseen vielä menee aikaa, joten ajattelin palata alkujuurille ja kertoa miten ensimmäinen paniikkikohtaus ilmeni.

Ensimmäinen paniikkikohtaus pelotti

mun ensimmäinen paniikkikohtaus
Viime lokakuussa oli ihan normaali päivä. Töiden sijasta mulla oli koulupäivä, kun opiskelin syksyllä vielä digimarkkinointia. Mä en muista oliko mulla päivän aikana yhtään outo olo koulussa, tai autolla ajellessa. Tulin kotiin, olin hetken ja avasin tietokoneen siirtyäkseni tekemään somehommia sohvalle ja silloin mulla alkoi tulemaan outo olo. En edes muista tai osaa kuvailla sitä olotilaa, se oli todella outo. Mun ensimmäinen siirto oli se, että otin kännykän esille ja yritin soittaa Viiville, kuka ei juuri silloin vastannut. Soitin äidilleni joka onnekseni vastasi ja aloin juttelemaan niitä näitä, jotta olo helpottuisi.

Outo olo kasvoi kasvamistaan ja tunsin kuinka mun syke nousi ja pikkuhiljaa tunsin sekä kuulin sydämen jyskytyksen pään sisällä asti. Silmissä alkoi sumenemaan ja lopuksi en tuntenut enää jalkojani. Tässä kohtaa pelko alkoi muodostua todella pahaksi ja kerroin äidilleni, että mä saatan olla kuolemassa, soitan hätäkeskukseen.

Soitin hätäkeskukseen

Sydämen jyskytys kuului päänsisällä, se jätti lyöntejä välistä ja koitin pysyä sohvalla pyörtymättä. Kuiva ja kylmä hiki valtasi koko kropan ja puhuminen ilman panikointia oli hankalaa. Hätäkeskus hälytti viipymättä ambulanssin mun luokseni. Luulin tekeväni kuolemaa, Luulin, että mun sydän pysähtyy. Pelkäsin todella paljon.

Tässä välissä mun äiti soitti takaisin ja kertoi, että oli soittanut mun miehelle, joka oli jo tulossa onnekseni töistä kotiin. Ambulanssilla meni tasan 12 minuuttia hätäkeskukseen soitosta ja mun mies sattui tulemaan samalla ovenavauksella kotiin ja sai vietyä koiran pois ensihoitajien tieltä.
paniikkikohtaus ahdistuneisuus
Pelkästään ensihoitajien paikalle tulo rauhoitti mua hieman ja viimeistään siinä kohtaa, kun kolmas sydänfilmi oli normaali, mä tiesin jääväni eloon. Ensihoitajat olivat maailman mukavimpia ihmisiä ja he saivat minut jopa nauramaan hauskoilla jutuillaan. Puhuttuani hetken aikaa toisen hoitajan kanssa. Hän epäili, että sain juuri paniikkikohtauksen. Toisaalta olin ollut jo pitkään väsynyt, ärtynyt ja viimeisen viikon ajan mun rintaranka oli ollut niin jumissa, että siihen särki koko ajan. Nämä kaikki ennakoivat tätä. Mutta mä päätin käydä koulussa, töissä ja tehdä blogia sekä muuta somea ja kaiken tämän kanssa yritin myös nähdä ystäviä sekä viettää aikaa mieheni kanssa.

Tämän jälkeen paniikkikohtauksia alkoi tulemaan enemmän ja myöhemmin sairastuin ahdistuneisuushäiriöön, mikä vei minulta työkyvyn sekä unen hetkeksi. Just nyt kaikki on ihan ok, eikä lääkityksen myötä tänä vuonna ole tullut kertaakaan kunnollista paniikkikohtausta. Kyllä tämä tästä.
ensimmäinen paniikkikohtaus
Tällainen käytännössä mun ensimmäinen paniikkikohtaus oli. Tuostakin on aikaa jonkin aikaa, joten ihan kaikkia tunnetiloja en enää osannut kuvailla oikein.

Onko paniikkikohtaus tuttu kaveri sinulle?

Ps. Jos mielenterveysasiat kiinnostaa enemmän kannattaa seurata mua Instagramissa @inkanitta

Lue myös nämä:

Pohdintaa omasta henkilöbrändistä

Korona toi lomautuksen

Hukassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *