Hae
Inka Nitta

DIAGNOOSINA YLEISTYNYT AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖ

Kerroin viime vuoden alussa sairastavani paniikki- sekä ahdistuneisuushäiriötä. Virallisesti yleistynyt ahdistuneisuushäiriö diagnosoitiin minulle muistaakseni 2019 marraskuun lopussa, vaikka oireilut olivat siitä kertoneet jo useita kuukausia ellei jopa vuosiakin. Sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni lokakuussa 2019, josta kerroinkin tässä postauksessa. Hakeuduin heti ensimmäisen paniikkikohtauksen jälkeen hoitoon ja olen onnellinen, että juuri silloin minulla oli käytössä todella kattava työterveyshuolto.

Ennen diagnoosia

Ensimmäisestä paniikkikohtauksesta meni aikaa muistaakseni noin viikko kun sain toisen kohtauksen, jonka jälkeen aloin pelkäämään paniikkikohtauksien uusiutumista. Tässä kohtaa ahdistus alkoi kasvaa ja loppujen lopuksi kärsin joka päivä jatkuvasti ahdistuksen tunteesta. Jossakin välissä paniikkikohtauksia alkoi tulemaan päivittäin ja minulla määrättiin ennen diagnoosia rauhottavia tarvittaessa otettavaksi.

Ennen diagnoosia kävin kattavissa tutkimuksissa, jotta kaikki muu somaattinen voitiin sulkea pois. Vahvojen rytmihäiriökohtauksien vuoksi kävin jopa sydämen ultrassa, josta ei mitään vaarallista poikkemaa löydetty. Myös kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa ahdistuneisuushäiriön kaltaisia oireita, mutta raja-arvojen sisällä nekin arvot oli.

Yksi syy myös siihen, että diagnoosin saamisessa kesti lähes kaksi kuukautta oli se, että en en alkuun saanut aikaa työterveydessä omalääkärilleni. Tämä lisäsi myös ahdistusta ja huolta tulevaisuudesta, kun jouduin alkuun käymään monella eri lääkärillä. Yleisesti mielenterveysongelmissa on mielestäni tärkeää, että kontaktit sairaanhoidossa pysyy samana ja pystyy luottamaan.

Ennen omalääkärille pääsyä ja ennen diagnoosia ehdin käymään oireiden vuoksi myös useasti ensiavussa ja kahdesti soittamaan ambulanssin paikanpäälle.

Mitä on ahdistuneisuushäiriö ja mitä oireita minulla on?

Ahdistuneisuus tiettyyn rajaan asti on normaalia. Jokainen meistä tuntee jossakin kohtaa elämäänsä ahdistusta, jännitystä tai pelkoa. Siinä kohtaa kun ahdistuneisuus jää pitkäksi aikaa elämään rinnalle, puhutaan ahdistuneisuushäiriöstä. Pitkittyessään se aiheuttaa monenlaisia oireita ja vaikeuttaa normaalia elämää. On myös hyvin ihmiskohtaista miten sen ahdistuksen tuntee ja kuinka paljon oireita on. Tyypillistä ahdistuneelle ihmiselle on olla väsynyt, ärtynyt ja huolissaan kaikesta siis ihan kaikesta. Ahdistukselle ei myöskään ole mitään syytä. Se vain on ja pysyy. Ahdistuneisuushäiriöitä on myös erilaisia muotoja mm. yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, julkisten paikkojen pelko ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

Oireet voidaan jakaa aikalailla psyykkisiin, fyysisiin ja hermostollisiin oireisiin. Minulla ahdistus ja paniikkikohtaukset on todella fyysisiä ja se on niissä mielestäni kaikkein pelottavinta. En ole koskaan saanut ajatusta, että sekoisin tai etten pystyisi hallitsemaan tekemisiäni, mutta kuolemanpelko oireiden puolesta on hyvin vahvasti läsnä.

Erilaisia oireita minulla on mm. yhtäkkiä alkavaa hikoilua, huimausta, pyörryttävää oloa, pahoinvointia, unettomuutta, sydämentykytyksiä, sydämen väliinjättöjä, levottomuutta(sisäistä ja ulkoista), rintakipuja, ihon pistelyä, yleisiä lihaskipuja ja kiputiloja, puutumisia ja välillä vatsakipuja ja muita suolentoimintahäiriöitä sekä ärtymystä ja todella suurta väsymystä. Usein koen myös epätodellista olotilaa ja keinuvaa tunnetilaa sekä tinnitystä, mutta en osaa sanoa johtuisiko nämä sittenkin pahoista niskajumeista. Selkä ja niska-hartia alueiden kiputilatkin varmasti menevät yksi yhteen tämän yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kanssa, mutta ken tietää.

Diagnoosin jälkeen?

Kun sain yleistynyt ahdistuneisuushäiriö diagnosoitiin, minulle määrättiin SSRI-mielialalääke essitalopraami ja yhteensä jäin sairaslomalle noin kolmeksi kuukaudeksi töistä. Olen aina ollut todella huono syömään lääkkeitä, sillä pelkään niiden sivuvaikutuksia todella paljon. Lääkettä uskaltauduin syömään joulukuussa, varmaan noin puolessa välissä. Se oli paras ratkaisuni pitkään aikaan, sillä paniikkikohtaukset katosivat kokonaan ja ahditus lievittyi minimiin. Kaikki oireet eivät kadonneet, mutta helpotti ja pääsin palaaman työelämään sekä normaaliin arkeen.

Kesällä 2020 päätin lopettaa lääkityksen ja samalla irtisanoin itseni silloisesta työpaikastani. Menetin työterveyskontaktini ja psykologini. Psykoterapeuttia en edes ehtinyt saamaan, sillä koronan vuoksi melkein kukaan ei ottanut uusia juuri silloin kun etsin niitä. Lääkityksen lopettaminen oli virhe, sillä syksyllä ahdistusoireet palasivat pikku hiljaa ja nyt tämä alku vuosi on ollut yhtä rankka, kun aika ennen diagnoosia. Alotin lääkityksen pari viikkoa sitten uudestaan ja olen nyt odotellut viisi viikkoa, että pääsen opiskeluterveydenhuoltoon lääkärille. Jos nyt tehdään lääkitys oikealla tavalla ja jos vaikka psykoterapeutti löytyisi. Mä haluan parantua.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö


Seuraa Instassa @inkanitta

Lue myös nämä:

Irtisanouduin vakituisesta työstä

Älykellosta apua oman kehon tarkkailuun 

Mun ensimmäinen paniikkikohtaus

 

KESÄMUISTOJA

Aurinko pilkottaa, säät lämpiävät ja on maaliskuu, se on siis virallisesti kevät. Kevään koittaessa mieleeni tuli kesämuistoja viime kesältä. En tehnyt kesällä paljoa, mutta nautin olostani. Halusin tulla jakamaan teille ”postikortteja” viime kesästäni ja saada mukaan fiilistelemään kesämuistoja!♥

kesämuistoja 2020
Kesämuistoja
viime kesän muistoja
summer memories
Kesämuistoja
Kesämuistoja
good summer
kesä muistoja
kesämuistoja
Kesämuistoja
kesämuisteloita
miss summer
Kesämuistoja

Millaisia kesämuistoja sinulla on?


Seuraathan @inkanitta Instagramissa?

Lue myös nämä:

Kiikunlähde – Maaginen lähde keskellä metsää

Seitseminen oli ihana!

Kesän tyylikysely